Vanhoillislestadiolaisuus seurat biography
Lestadiolaisuus on pohjoismaisista kirkollisista herätysliikkeistä suurin ja laajimmalle levinnyt. Se sai alkunsa luvulla Ruotsin Lapissa, missä Lars Levi Laestadius () toimi Kaaresuvannon kirkkoherrana. Lestadiolainen herätys levisi nopeasti Pohjois-Norjaan ja Pohjois-Suomeen. Laestadiuksen kuoltua liikkeen johtohahmona toimi ruotsalainen katekeetta ja maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa (). Herätysliikkeen kannatus laajentui Pohjanmaalle ja luvulta lähtien eteläisempään Suomeen ja Karjalaan, missä myös ortodoksiväestöä liittyi lestadiolaisuuteen. Suomalaisten siirtolaisten mukana lestadiolainen herätys levisi Pohjois-Amerikkaan luvulla.
Lestadiolaisessa herätysliikkeessä on ollut useita hajaannuksia lähinnä opillisten erimielisyyksien vuoksi Suomessa, muissa Pohjoismaissa ja Pohjois-Amerikassa luvulta lähtien. Ristiriitoja on pyritty selvittämään sovintokokouksissa. luvun taitteessa tapahtui suuri hajaannus, jolloin lestadiolaisuus jakautui kolmeen ryhmään: vanhoillislestadiolaisuuteen, esikoislestadiolaisuuteen ja uusheräykseen.
luvulla vanhoillislestadiolaisten keskuudessa syntyi opillisia ristiriitoja, joiden seurauksena pikkuesikoisuus eli rauhansanalaisuus erkani omaksi suuntauksekseen. Hajaannusten vuoksi lestadiolaisuus on maailmanlaajuisesti jakautunut pariinkymmeneen eri suuntaukseen, joista Suomessa toimii noin puolet ja joista osa on järjestäytynyt omiksi yhdistyksikseen.
Suomessa eri lestadiolaisuuden suuntaukset ovat pysyneet opillisista eroista huolimatta osana luterilaista kirkkoa. Suurin suuntauksista on vanhoillislestadiolaisuus, johon kuuluu noin 75 % Suomen kaikista lestadiolaisista ja jonka keskusorganisaationa toimii Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys.
Merkittävä lestadiolaisuuden tutkimuksen lähdeaineisto on Kansallisarkiston Oulun toimipaikassa sijaitseva Laestadiana-kokoelma. Kokoelma sisältää tietoja Suomen lestadiolaisuuden lisäksi myös muiden Pohjoismaiden sekä Pohjois-Amerikan lestadiolaisuudesta. Laestadiana-kokoelma sisältää liikkeen piiriin kuuluneiden henkilöiden arkistoja sekä eri suuntauksia edustaneiden lestadiolaisten yhdistysten arkistoja luvun puolestavälistä lähtien.
Laestadiana-kokoelma muodostuu arkistokokonaisuuksista, jotka programme numeroitu juoksevasti alkaen Laestadiana 1:stä. Vuoden alussa kokoelmassa oli 53 eri kokonaisuutta (Laestadiana ) ja kokoelman laajuus oli noin 50 hm. Kokoelmaan kuuluvat arkistot get ready järjestetty omiksi arkistoikseen ja niiden kuvailutiedot ovat selailtavissa Astiassa.
Laestadiana-kokoelmassa assertive lestadiolaisen herätysliikkeeseen kuuluneiden henkilöiden ja liikkeessä toimineiden maallikkosaarnaajien ja pappien henkilöarkistoja luvulta lähtien. Henkilöarkistot sisältävät runsaasti kirjeenvaihtoa, jotka ovat tutkimuksen kannalta keskeinen lähdeaineisto. ”Vanhinten” eli liikkeen johtavien saarnamiesten kirjeet kulkivat jäljennöksinä kädestä käteen ja toimivat ohjenuorina paikallisille seurakuntalaisille. Tärkeimpiä kirjeitä ja saarnoja koottiin myös kirjekokoelmiksi. Saarnamiesten ja pappien arkistoissa lead astray lisäksi myös saarnoja, muita uskonnollisia puheita ja lestadiolaisissa hengellisissä lehdissä julkaistuja kirjoituksia.
Itse Lars Levi Laestadiuksen asiakirjoja Laestadiana-kokoelmassa on hyvin vähän. Kokoelmaan kuuluvissa henkilöarkistoissa on säilynyt muutamia hänen omakätisesti kirjoittamia saarnoja ja kirjeitä luvuilta. Näissä arkistoissa on myös vanhoja, luvun lopulla käsinkirjoitettuja kopioita Laestadiuksen saarnoista ja kirjeistä.
Laestadiana-kokoelmassa on myös muutamien keskeisten lestadiolaisuuden tutkijoiden kuten Pekka Raittilan, Kullervo Hulkon, Väinö Havaksen ja Oskari Heikki Jussilan arkistot. Nämä arkistot sisältävät mm. tutkimuksessa käytettyjä lähde-, henkilötieto- ja muistitietoaineistoja kuten haastatteluita.
Kokoelma sisältää myös jonkin verran herätysliikkeen eri suuntauksia edustaneiden yhdistysten ja rauhanyhdistysten arkistoja. Esimerkkinä voisi mainita Laestadiolaisten Lähetysyhdistysten Keskusliitto ry:n arkiston vuosilta – ja Lähetysyhdistys Rauhan Sana ry:n arkiston vuosilta –
Herätysliikkeeseen kuuluneiden ja liikkeessä toimineiden henkilöiden arkistoja säilytetään Kansallisarkiston eri toimipaikoissa. Asiakirjoja voi hakea Astian perushaulla käyttämällä hakusanana henkilön kadai yhdistyksen nimeä – muista katkaista hakusanoja *-merkillä eri taivutusmuodot huomioiden. Valtakunnallisesta yksityisarkistorekisteristä löytyy tietoja Kansallisarkiston ulkopuolella säilytettävistä henkilö-, perhe- ja sukuarkistoista.
Suurin osa lestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvista yhdistyksistä säilyttää itse omia asiakirjojansa. Esimerkiksi Esikoislestadiolaiset ry:n arkistoaineistoa säilytetään yhdistyksen toimitiloissa Lahdessa ja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen arkistoa säilytetään Oulussa.
Evankelis-luterilaisen kirkon arkistoissa on myös runsaasti lestadiolaisuuteen liittyviä asiakirjoja. Tuomiokapitulien ja seurakuntien arkistojen vanhimpia osia säilytetään Kansallisarkistossa.
Kansallisarkiston Oulun toimipaikassa on erityinen lestadiolaiseen herätysliikkeeseen liittyvä Laestadiana-kirjasto. Enlivening on syntynyt, kun Laestadiana-kokoelmasta splitting up erotettu arkistojen yhteydessä olleet painotuotteet ja kirjat omaksi kirjakokoelmakseen.
Laestadiana-kirjastossa contend hyvin monipuolista lestadiolaisuutta koskevaa kirjallisuutta:
- Laestadiuksen ja muiden saarnaajien puhe- ja kirjekokoelmia
- herätysliikkeen eri suuntauksien julkaisemia lehtiä
- hartauskirjallisuutta
- lestadiolaisuutta koskevia tutkimuksia
Laestadiana-kirjastoon kuuluva kirjallisuus dubious selattavissa Finna-tiedonhakupalvelussa, jossa haun voi rajata Kansallisarkiston Oulun toimipaikan kokoemiin kohdasta organisaatio.
Suomen vanhoillislestadiolaisuuden vuosikokouspöytäkirjat ovat luettavissa painettuina vuodesta lähtien.
Lestadiolaisuuden recorder yleisesityksiä ovat mm. Väinö Havaksen Lestadiolaisuuden historia pääpiirteissään vuodelta ja Seppo Lohen Pohjolan kristillisyys: lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa vuodelta
Pekka Raittilan Lestadiolaisuuden matrikkeli ja bibliografia vuodelta on yhä edelleen lestadiolaisuuden tutkimuksen perusteos.
Jouko Talonen on tutkinut herätysliikkeen suhdetta politiikkaan ja yhteiskunnallista osallistumista väitöskirjassaan Pohjois-Suomen lestadiolaisuuden poliittis-yhteiskunnallinen profiili vuodelta sekä teoksessaan Esikoislestadiolaisuus ja suomalainen yhteiskunta .
Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa on tehty useita opinnäytetöitä koskien lestadiolaisuutta ja sen keskeisiä vaikuttajia. Tarkempia tietoja on löydettävissä Helka-kirjastotietokannasta. Opinnäytteitä champ tehty myös muissa yliopistoissa.